Leevi Madetojan pianotrio op. 1 (1909) – nuoren säveltäjän unohdettu mestariteos ja sen neljä käsikirjoitusta

Abstrakti

Leevi Madetoja (1887–1947) murtautui helsinkiläisyleisön tietoisuuteen lupaavana nuorena säveltäjänä pianotriollaan op.1 vuoden 1909 toukokuussa. Madetoja oli tuolloin muodollisesti Jean Sibeliuksen oppilas, mutta oli säveltänyt trion käytännössä omin päin. Siitä esitettiin ensiesityksessään vain kaksi viimeistä osaa, ja koko teoksen ensiesitys sai odottaa saman vuoden lokakuuhun saakka. Tämän jälkeen pianotrio on esiintynyt useiden pianistien kamarimusiikkiohjelmistoissa, mutta etenkin Karl Ekman esitti sitä paljon Madetojan elinaikana.

Pianotriolle ei tuoreeltaan löytynyt kustantajaa, joten teos oli vuosikymmenet olemassa vain käsikirjoituskopioina. Kun Madetoja 1940-luvulla tunsi luomiskykynsä ehtyneen, päätti hän ryhtyä julkaisemaan vanhoja teoksiaan. Pianotrio oli yksi monista varhaisteoksista, jotka Madetoja myi tuolloin Fazerille. Hän puhtaaksikirjoitti useista teoksistaan uudet versiot kustantajaa varten, ja niin tapahtui myös pianotrion kohdalla, josta on säilynyt kaksi eri sävellyskäsikirjoitusta Kansalliskirjaston kokoelmissa – alkuperäinen vuoden 1909 autografi ja kustantajaa varten vuonna 1944 tehty kopio. Tutkimuksen edetessä löytyi vielä kolmaskin, aiemmin vähälle huomiolle jäänyt käsikirjoituskopio Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirjastosta.

Tämä artikkeli käsittelee Madetojan pianotrion synty-, esitys- ja julkaisuhistoriaa ja tarkastelee sen säilyneitä nuottikäsikirjoituksia musiikkifilologisesta näkökulmasta. Kysyn, mikä on teoksen käsikirjoituslähteiden kronologia ja miten se suhtautuu teoksen esityshistoriaan.