Composing anti-acousmatically: an autoethnography

Abstrakti

Anti-akusmaattinen säveltäminen: autoetnografia

Tämä autoetnografia esittelee anti-akusmaattisen säveltämisen prosessin (composing anti-acousmatically) sellaisena kuin se toteutui puhuvalle harmonikansoittajalle ja laulavalle saksofonistille säveltämäni musiikkiteatteriteoksen Žižek Says! luomisessa. Anti-akusmaattinen säveltäminen tunnustaa ja samalla haastaa akusmaattisen estetiikan ohjaamalla tarkoituksellisesti yleisön huomion kohti äänilähdettä. Sitä voidaan pitää yhtenä niin kutsutuista post-akusmaattisista käytännöistä (post-acousmatic practices), mutta se laajentaa mahdollisuuksia digitaalisen median ulkopuolelle. Žižek Says! -teoksessa anti-akusmaattinen sävellys on läsnä lukuisissa analogisissa tekniikoissa: Slavoj Žižekin innoittamissa vatsastapuhumista muistuttavissa teatterilisissa esityksissä, Kapteeni käskee! -leikin musiikkiteatteriversiossa, saksofonistin esittämässä haastavassa lauluosassa ja esiintyjien kehojen lähes intiimissä lähekkäisyydessä.

Autoetnografia paljastaa, kuinka säveltäjän itselleen asettamat rajoitukset stimuloivat luovuutta ja kyseenalaistivat vakiintuneita sävellyskäytäntöjä ja hierarkioita, mikä lopulta teki esittäjän toimijuuden entistä näkyvämmäksi. Osa luovasta reflektiosta koski myös sitä, kuinka akusmaattisen estetiikan ratkaiseva rooli on muuttanut säveltäjien käsityksiä lauluäänestä ja esittäjästä, mikä on ilmeistä jopa harjoitusprosessissa. Anti-akusmaattinen sävellys voi siis auttaa tutkimaan uusia luovia polkuja ja käsittelemään yhteiskunnallisia kysymyksiä nykymusiikissa.