Jos talonpojalla olisi ollut piano – pelimannimusiikin estetiikka pianistin ilmaisun laajentajana

Abstrakti

Pianoa ei ole perinteisesti mielletty kansansoittimeksi. Sen laajempi käyttö kansanmusiikkiyhteyksissä alkoi vasta 1990-luvun alussa kansanmusiikin koulutuksen ja uuden ammattilaiskentän kehittymisen myötä. Artikkelin tutkimuskohteen ja keskeisen sisällön muodostaa v. 2023 soittamani konsertti ja sen valmistamisprosessi, jossa työskentelin pelimannimusiikkiin perehtyneen viulistin kanssa. Tämän artikkelin ja taiteellisen prosessini esimerkin avulla haluan tehdä näkyväksi kansanmusiikkipianistin työtapoja.

Avaan artikkelissa tutkimustani, jossa tarkastelen käytäntölähtöisen ja taiteellisen tutkimuksen keinoin, miten pelimanniviulistin tyyleihin pohjautuvia soittamisen tapoja on mahdollista hyödyntää pianoilmaisussa. Syvennyin kansanmusiikkia soittavan pianistin työtapaan, jossa jonkin toisen soittimen kansanomaista tyyliä ja estetiikkaa siirretään pianolle.

Löysin taiteellisen projektini avulla käytännön soittoteknisiä ratkaisuja, miten erilaisia kansanomaisen viulunsoiton tyylipiirteitä on mahdollista toteuttaa pianolla. Se osoitti myös, että työskentelytapa, jossa pianonsoittoon sovelletaan tyylipiirteitä joltain toiselta soittimelta, ei lopulta rajoitu yksityiskohtiin, vaan sen avulla ilmaisu laajenee kohti kokonaisvaltaista tapaa ilmentää kansanmusiikin estetiikkaa pianolla.

Tutkimukseni välityksellä pyrin tarjoamaan syventävän esimerkin kansanmusiikkia soittaville pianisteille sekä avaamaan pelimannimusiikin estetiikkaa ja tyylipiirteiden soveltamista myös sellaisille pianisteille, jotka eivät lähtökohtaisesti ole kansanmuusikoita. Samalla tarkoitukseni on tuoda esiin näkökulmia laajemmaltikin pelimannimusiikin estetiikkaan ja kuulonvaraisuuteen pohjautuvien musiikin tekemisen tapojen mahdollisuuksiin tämän päivän musisoinnissa.