Ihanasta metsästä äkäiseen mehiläisparveen: nykysoittotekniikoita sisältävän uuden pedagogisen musiikin säveltäminen

Abstrakti

Artikkelin tehtävänä on pohtia, kuinka nykysoittotekniikoilla ja niiden notaatiolla voi kommunikoida vasta-alkajien kanssa, joilla yleensä ei ole kokemusta nykysoittotekniikoiden ilmaisusta ja nuotinnuksesta. Sävelsin saksofoniteokseni Piilo (2021) saksofonisti, musiikkipedagogi Kalle Oittisen toiveesta saada uusia teoksia saksofonisteille: ammattimuusikoille ja harrastajille.

Taiteellinen toimintatutkimukseni tarkastelee yksittäistä tapausta: Piilo ja siihen liittyvää prosessia, teoksen nuotinnusta ja interaktiivisia kortteja, jotka kehitin tukemaan nykysoittotekniikoihin tutustumista. 

Välineenä tutkimukseni tavoitteiden saavuttamiseksi toimi vuorovaikutteinen säveltämisprosessi, jossa säveltäjä, muusikko-pedagogi ja soittoharrastajat olivat aktiivisia ja sosiaalisia toimijoita. Projektissa keskeneräinen ja valmis musiikillinen materiaali ja sen nuotinnus toimivat taipuisina kokeilujen, dialogin ja reflektion välineinä. 

Tutkimusaineistona toimivat projektin aikana tekemäni päiväkirjamerkinnät, sähköpostit ja keskustelut Kalle Oittisen kanssa teoksen nykysoittotekniikoista sekä videot neljästä suunnittelemastani työpajasta, joissa saksofonistit tutustuivat sävellyksessäni esiintyviin soittotekniikoihin Piilo-korttien avulla. Poimin artikkeliin työpajoissa tehtyjä huomioita ja tein niistä päätelmiä.