Monitaiteisen yhteistyön mustat ruusut

Maikki Järnefeltin medioitu ääni

Abstrakti

Tässä artikkelissa tutkin Maikki Järnefeltin 1904 ja 1906 Gramophone Companyn levytyksiä käyttäen aineistona äänittäjän, äänityslaitteen sekä esittäjän vuorovaikutuksessa syntynyttä soivaa lopputulosta. Miten äänityslaitteen ominaisuudet muuttavat äänitteeltä kuultua esitystä verrattuna äänityshuoneessa esitettyyn versioon? Miten laulaja on muokannut esitystään äänitystilanteeseen sopivaksi omasta aloitteestaan tai äänittäjän ohjaamana? Äänitteeltä voidaan kuulla summa äänitysteknologian mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä äänittäjän ja taiteilijan valintoja. Mekaaniselle äänityslaitteelle laulaminen on vaatinut muutoksia siihen, miten esittäjä käyttää kehoaan tai instrumenttinsa dynamiikkaa. Esimerkiksi voimakkailla äänillä tuli liikkua poispäin äänitystorvesta ja kaikkein hiljaisimpia nyansseja tuli välttää. Äänittäjän tehtävä oli ohjata esittäjän ja äänityslaitteen vuorovaikutusta. Lisäksi äänittäjä muokkasi soivaa lopputulosta valitsemalla äänityslaitteeseen osat, jotka tallentavat instrumentin soinnin parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimuksen tulokset antavat osviittaa siitä, että äänitystilanne ei ehkä vaikuttanutkaan kovin paljon Järnefeltin laulutapaan tavoilla, jotka monissa historiallisia äänityksiä kuvaavissa teksteissä mainitaan, esim. liioiteltu teksti ja äärimmäisten nyanssien välttäminen. Äänitteeltä kuultava ääni on sen sijaan hyvin erilainen verrattuna samassa tilassa kuultuun. Liittämällä toisiinsa eri aineistoista koostuvia palasia, jotka kuvaavat Maikki Järnefeltin ääntää, on mahdollista luoda jonkinlainen kokonaiskuva, millainen se olisi voinut olla. Artikkelin tarkoitus on tuoda esiin vuorovaikutusta, jonka tuloksena äänitteet syntyvät sekä tutkia yhden maamme mielenkiintoisen laulajattaren laulutaidetta soivan aineiston pohjalta.